What is beautiful?

We are born perfect. Little angels sent to the hands of our parents, completely unaware of anything, not even having a good sight, not being able to speak or move on our own, yet, we come to this earth as a perfection. Our parents see us as a beautiful gift… As we grow up and become more aware of ourselves and world that surrounds us, we realise that there are equally wonderful, perfect human beings around us too. We see our parents as our queens and kings, moms are the most beautiful creatures ever and dads are the charmers in their own way too. 😉 When we looked at ourselves in the mirror as little babies or toddlers, we would finally be aware of ourselves too. We would see how beautiful and cute we are, we would smile back at the reflection in the mirror and run off happily, minding our own day…

While we were kids, the beauty which we saw in us and around us, depended on how our parents saw us, how they talked to us and treated us. As we were growing older, we were exposed to many more people and information than before, so those were important influencers too on how we were going to perceive ourselves.

Having experienced first loves as well as first breakups, maybe experiencing comparison, jealousy or bullying from others were all the key factors to how we were seeing ourselves and how we would respond to that reflection “in the mirror” once we looked at ourselves in it.

So many times in my life I’ve hated the reflexion in the mirror… All I could see were the faults, not the ones that truly existed, but the ones that were the damages on my soul. I used to always seek for extra approval from my parents, acceptance from my siblings, being better or equally as beautiful, smart and “wanted” as my school friends… Later on in life, I have so often portrayed myself according to how some guy I liked or was with in a relationship saw me and treated me. To put it frankly, if somebody wasn’t nice towards me or wasn’t accepting me ( good or bad sides ), the thought which would immediately run through my mind was: “It’s because I’m not beautiful enough/ I’m not smart enough/ I’m not short enough/ I’m not entertaining enough, etc.”

The more I’ve been looking for an approval and acceptance from everybody around me and not finding it from and inside of myself, I was getting more and more frustrated trying to figure out how to change myself so I would fit in the world and I would be considered beautiful, smart and wanted too. I didn’t realise that I was farther from finding out my peace and the truth than ever before.

What is beautiful? Who decides on who or what makes somebody or something beautiful? Isn’t it also that opinions vary, something that is beautiful or interesting to me will be of no beauty and interest to another person. After all, we all see things and people according to how we in general see the world and ourselves. “The beauty is in the eye of beholder.”

Yes, we are not those little perfect babies or toddlers who used to love and smile back on their perfect reflection in the mirror, but we are a perfect adults now. We are perfect, beautiful, smart and inspiring just the way we are. Some of our features are incredibly beautiful, charming and captivating and that’s what makes us beautiful inside and on the outside, not the flawless faces, perfect hair, height, etc. Our spontaneity, funny spirit, OUR BRAIN and the honesty of our smiles are things which can and will bring you and surround you with people who will love you and appreciate you for exactly who you are with all of your flaws and imperfections.

One last sentence… The happiest and richest of people in this world were not given the best looks, odds, smarts, you name it… They were aware of all of their flaws and have turned them into their main assets!

Next time you check out yourself in the mirror, kiss that reflection and tell yourself that you love yourself because you’re beautiful and amazing just as you are! Just try and see how people and the world will respond to “new” you. 🙂

I’m wearing: Jeans ( HERE ) , Shirt ( HERE ), Sunglasses ( HERE ), Tee ( HERE ), Bag ( HERE ), Shoes ( SIMILAR ), Necklace ( HERE )

FINNISH:

Me olemme kaikki syntyneet täydellisinä. Olemme pikku enkeleitä jotka on lähetetty meidän vanhempiemme syliin. Olemme täysin epätietoisia mistään silloin kuin synnymme. Meillä on täysin olematon näkö, emme osaa puhua emmekä liikkua millään tavalla. Mutta silti tulemme tähän maailmaan täydellisinä. Meidän vanhemmat näkevät meidät kauniina “lahjoina”… Ja kun kasvamme ja alamme tiedostamaan itseämme ja sen mitä meidän ympärillämme tapahtuu. Ja me alamme huomaamaan että meidän ympärillämme on yhtä ihania ja täydellisiä ihmisiä. Näemme meidän vanhempamme kuningattarina ja kuninkaina. Äidit ovat maailman kauniimpia ihmisiä ja isätkin ovat charmikkaita omalla tavallaan. 😉 Ja kun aloimme katsomaan itseämme peilistä ollessamme pikkulapsia tai taaperoita. Aloimme vihdoinkin olemaan tietoisia omasta itsestämme. Näimme että miten kauniita ja suloisia me olimme. Ja me hymyilimme takaisin peilin heijastukselle ja juoksimme pois iloisena, jatkamaan päivän askareita…

Se kauneus minkä me näimme itsessämme ja ympärillämme kun olimme lapsia, riippui siitä että miten meidän vanhempamme näkivät meidät, miten he puhuivat meille, ja miten he kohtelivat meitä. Mutta silloin kuin aloimme kasvamaan, tulimme enemmän alttiiksi muista ympäröivistä ihmisistä ja ympärillä olevista tiedon jyväsistä. Ja ne olivat tärkeitä elementtejä sille, että miten me aloimme jatkossa näkemään itsemme.

Kaikki ensirakkauden ja ensi erojen kokemukset, ehkä vertailun kohteeksi joutumiset, kateellisuus ja mahdollinen alistaminen. Ovat kaikki olleet osatekijöitä sille että miten me nyt jatkossa näemme itsemme. Ja miten me vastaamme “peilikuvaan”, silloin kun me katsomme itseämme peilistä.

Olen niin monena päivänä elämäni aikana vihannut tätä peilin peilikuvaa… Ja ainoat asiat mitä pystyin näkemään siinä oli viat, ja nimenomaan ei ne viat jotka olivat todellisuudessa oikeasti olemassa, vaan ne viat jotka johtuivat minun rikkoutuneesta sielustani. Hain aina lisä hyväksyntää minun vanhemmiltani ja minun sisaruksiltani. Halusin olla parempi tai yhtä kaunis, viisas ja “haluttu” kuin luokkakaverini… Ja elin aina myöhemmin elämässäni sen mukaan että miten joku poika josta pidin, tai jonka kanssa seurustelin näki ja kohteli minua. Eli ihan pähkinänkuoressa. Jos joku ei ollut kiva minua kohtaa, tai ei hyväksynyt minua sellaisenaan. Aloin heti ajattelemaan että. Se johtuu vain siitä etten ole tarpeeksi kaunis / tarpeeksi viisas / tarpeeksi lyhyt / tarpeeksi viihdyttävä etc.

Mitä enemmän olen etsinyt hyväksyntää ympärillä olevilta ihmisiltä, löytämättä sitä omasta itsestäni. Se sai minut turhautumaan siihen että yritin mukautua niin että olisin mahtunut tähän maailmaan, ja että minua olisi pidetty kauniina, viisaana kuin myös haluttuna. En tajunnut sitä silloin että ajaudun koko ajan kauemmaksi oman sisäisen rauhan löytämisessä.

Mikä on kaunis? Kuka päättää sen että kuka tai mikä tekee jostakin tai joistakin asioista kauniita? Eikö se myös ole niin että mielipiteet vaihtelevat. Joku asia minkä itse koen kauniiksi tai mielenkiintoiseksi, voi olla jonkun toisen mielestä vailla kumpaakaan näistä. Sillä loppupeleissä me kaikki näemme asiat ja ihmiset sen mukaan, että miten me itse yleisesti ottaen näemme maailman ja itsemme “kauneus on katsojan silmässä”

Sillä me emme enää ole niitä täydellisiä lapsukaisia ja taaperoita, jotka rakastivat hymyillä takaisin omalle peilikuvalleen. Vaan me olemme nyt täydellisiä aikuisia. Olemme täydellisiä, kauniita ja innoittavia, juuri sellaisena kun olemme. Jotkut meidän piirteistä ovat uskomattoman kauniita, hurmaavia ja kiehtovia, ja se on se seikka mikä tekee meistä sisältä ja ulkoa kauniita ihmisiä. Ei virheettömät kasvot, täydelliset hiukset tai oikea pituus etc. Meidän spontaanisuus, iloinen sielu, MEIDÄN AIVOT ja meidän hymyjen rehellisyys ovat seikkoja mitkä voivat ja tulevat tuomaan sinun ympärille ihmisiä. Jotka tulevat rakastamaan sinua ja tulevat hyväksymään sinut, juuri sellaisena kuin sinä olet. Kaikkine virheinesi ja puutteinesi.

Viimeinen mietelause… Kaikille maailman iloisimmille ja rikkaimmille ihmisille ei välttämättä annettu täydellistä kauneutta, hyvää todennäköisyyttä menestyä eikä viisautta… He ovat vain olleet tietoisia heidän kaikista vioistaan ja ovat osanneet kääntää ne heidän pää voimavaroiksi.

Suutele peilikuvaa seuraavan kerran kun katsot itseäsi peilistä. Ja kerro itsellesi että rakastat itseäsi, sillä sinä olet kaunis ja ihmeellinen juuri sellaisena kuin olet! Ja yritä nähdä että miten ihmiset ja maailma ottaa sinun “uuden minäsi” jatkossa vastaan. 🙂