Different kind

Being of a different kind… Let me tell you, not an easy path to follow. Ever since my birth, I was of a different kind and it took me a loooong time to recognise and then accept this. While I always knew deep down inside who I am, what I feel, think and what I want, I had hard times accepting the fact that being of a different kind means walking many different roads often alone than with a company.

I used to be a crowd pleaser, the one that is very entertaining too! So besides giving my heart on a plate and being ready to “die” for everybody, I was also a great clown woman, while all the time fighting internal wars and not caring much for myself, because there was always somebody else who needed me.

I’ve been guilty of many times agreeing to things and situations which I didn’t like in order to “buy” the peace and to tone down my own visions, thoughts and wishes so that I would be more acceptable to others. It’s hard to stand on your own and fight for who you are and what you believe in. This automatically means that you’re not a part of big group, not a part of regular society and in my case, it means that I’m a sensitive, spiritual, gypsy soul which can not be manipulated into living life by the rules and certain patterns of behaviour.

I’m not saying that my ways are right, I’m just opening up and hoping that if there’s another “me” out here reading this post who feels the same or has been this way their whole life to know that you’re not alone and that you should always, always, no matter at what cost be yourself and do what your heart tells you to, otherwise you’ll end up living a very sad, empty life which you’ll try to “fill” and fix with the wrong things and people. For as long as you’ll make yourself apologise for who you truly are and for being different, you won’t be happy and at peace.

Life is too short to apologise for how you look, what you think, what you want, etc. I’ve been lost majority of my life so far exactly for this one very reason, because I couldn’t find my personality, while I had it the whole time, just was surpressing it.

There’s this beautiful darkness and weirdness in me, as well as there are pureness, childishness, wanderlust, dreamer, all those layers and parts of me which I’ve been trying to “make go away” or twist them in such way so that others would see me and like me better.

I’m a kid who was born in one country, moved to another very soon after, I’m a kid of war, kid from a broken home, kid who had to grow up too fast, kid who was running away from herself, the one who had kid while being scared kid herself, kid who was faced with way too many judgements without knowing how to stand up for herself… All of this made me be “all over the place” and hard to let my inner different kind come out and shine blissfully. I’m there now and I feel free! I’m who I am and those who love me the way I am will love me with all of my bad and good sides and that’s all that matters.

Have a fabulous Monday everybody!

Get my outfit: Jacket ( SIMILAR ), Skirt ( HERE ), Bag ( HERE ), Tee ( HERE ), Socks ( HERE ), Shoes ( SIMILAR )

FINNISH: 

Olla erilainen…Jos saan kertoa, niin se ei ole mikään helppo tie kulkea. Olen ollut erilainen ihan syntymästäni asti. Ja tämä seikka vei minulta kauan aikaa tiedostaa ja hyväksyä. Vaikka minä tiesin aina sisimmässäni että kuka minä olen, mitä minä tunnen, ajattelen ja mitä minä haluan. Niin minun oli vaikeata hyväksyä se fakta. Että se että on erilainen tarkoittaa sitä, että joutuu kulkemaan monia polkuja yksin. Ilman seuraa.

Olin ennen se “yleisön viihdyttäjä”, siis hän joka osasi myös olla hauska ja viihdyttävä. Sen lisäksi että annoin aina sydämeni lautasella ja olin valmis “kuolemaan” kaikkien ihmisten puolesta. Olin myös loistava “naispuolinen pelle” joka kävi koko ajan sisäistä sotaa itsensä kanssa, välittämättä ollenkaan itsestään. Sillä joku muu ihminen tarvisi aina minua.

Olen monta kertaa syyllistynyt siihen virheeseen, että olen sopinut jonkun kanssa tekeväni asioita joista en ole pitänyt. Sillä tavoin pystyin “ostamaan itselleni rauhaa”. Ja olen jarrutellut omia näkemyksiäni, ajatuksia ja toiveita. Jotta olisin ollut enemmän hyväksyttävä toisten ihmisten silmissä. On tosi vaikeata seistä omilla jaloillaan ja taistella sinun itsesi ja uskomustesi puolesta. Se tarkoittaa automaatisesti sitä että et kuulu mihinkään isompaan ryhmään, etkä “tavalliseen” yhteiskuntaan. Ja minun tapauksessa se tarkoittaa sitä että olen herkkä, sielullinen ja tavallaan mustalais sieluinen ihminen. Jota ei voi manipuloida elämään tarkkojen erityisten sääntöjen ja tietynlaisen käyttäytymistavan mukaan.

En sano että minun tapani ovat oikeat. Mutta minä vaan nyt avaudun teille. Ja toivon että jos siellä on toinen “minä” joka sattuu lukemaan tätä postausta. Ja tuntee samoin, ja joka on ollut samanlainen ihminen koko elämänsä. Niin haluan hänen tietävän, että hän ei ole yksin tämän asian kanssa. Ja että hän on aina, siis aina riippumatta seurauksista ihan oma itsensä. Ja että hän seuraa aina sydäntään. Tai muuten hän on tuomittu elämään surullista, tyhjää elämää. Jota hän yrittää täyttää ja korjata täysin väärillä asioilla ja ihmisillä. Sillä niin kauan kun pyytelet anteeksi sitä että kuka sinä oikeasti olet ja sitä että olet erilainen. Et tule olemaan onnellinen etkä sinut itsesi kanssa.

Elämä on liian lyhyt sille että pyydät anteeksi sitä että miltä näytät, mitä ajattelet, mitä haluat etc. Olen ollut hukassa suurimman osan elämästäni juuri tämän syyn ansiosta. Sillä en löytänyt ennen minun persoonallisuuttani. Tai itseasiassa löysin, mutta minä tukahdutin sen koko ajan.

Minussa on tätä kaunista pimeyttä ja kummallisuutta, samalla kun minussa on myös puhtautta, lapsekkuutta, kaukokaipuuta ja uneksijaa. Eli kaikkia näitä kerroksia joita olen ennen yrittänyt “hävittää” tai käännellä ja väännellä siihen malliin. Että muut näkisivät minut ja tykkäisivät minusta enemmän.

Olen se lapsi joka syntyi yhdessä maassa, muutti toiseen maahan heti miten, olen sodan lapsi, lapsi rikkinäisestä kodista, lapsi jonka täytyi kasvaa liian nopeasti, lapsi joka juoksi pakoon itseään, hän joka sai oman lapsen ollessaan lähes lapsi vielä itsekin, lapsi joka on kohdannut liikaa arvostelua, tietämättä että kuinka puolustaa siltä itseään…Tämä teki minusta jokapaikan höylän. Yritin siis tehdä liikaa asioita. Enkä antanut minun erilaisuuden tulla esille, niin että se olisi päässyt puhkeamaan täyteen kukkaansa. Mutta olen täällä nyt ja tunnen itseni vapaaksi! Olen kuka olen. Ja ne jotka rakastavat minua. tulevat rakastamaan minua sellaisena kun olen. He tulevat rakastamaan minun sekä hyviä että huonoja puolia. Ja se on se ainoa asia mikä merkitsee.

Toivotan teille kaikille mahtavaa Maanantaita!